<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/10766411/?claim=mkrdftcjh33″>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Muistan kun meillä oli vain Mauno, niin lupasin itselleni että jos meille joskus tulee toinen lapsi niin hän saa luvan nukahtaa yöunille itsekseen. Ei vieressä istumista, ei silittelyä, ei laulamista tai muitakaan nukuttamismetodeja. No kuinkas ollakaan. Tunnin makuuhuoneessa ramppaamisen jälkeen, sadannen kerran tutti ylös lattialta, seisomasta takaisin makuulle, sylittelyä, imettämistä ja lopulta raivohuudon jälkeen unten maille. Että näin meillä tänä iltana ja myös 20 iltaa taaksepäin.
Käännekohta Veran nukahtamisessa yöunille tapahtui noin kuukausi sitten. Ennen sitä hän jäi kiltisti omaan sänkyyn jokeltelemaan jonka jälkeen nukahti. Mutta nyt jo siinä vaiheessa kun kävelen hänen kanssa makuuhuoneeseen ja sanomme hyvää yötä pupulampulle, pientä hätääntymistä on huomattavissa. Ja samantien kun lasken hänet sänkyyn, toivotan hyvää yötä ja lähden pois niin hirmu huuto alkaa. Minua se huuto ei niinkään haittaa, mutta kun Mauno yrittää nukahtaa seinän toisella puolella niin en voi jättää häntä sänkyyn huutamaan. Enkä nyt muutenkaan tiedä onko itkeminen itsensä uneen yksin huoneessa niin suotavaa. Joten siinä sitä sitten istutaan vieressä kunnes tyttö on nukahtanut. Minulla on aika pitkä pinna lasten kanssa mutta tuota nukuttamista en voi sietää! Istua tunnin verran mönkivän lapsen vieressä illasta toiseen on rasittavaa! Toki isäkin hoitaa oman osuutensa tästä nukuttamisesta mutta ei hänkään siellä ilta toisen jälkeen jaksa rauhoitella.
Kävin aikaisemmin illasta salilla ja ajattelin että: ”ihanaa, lapset nukkumaan ja sitten herkkuvoileipien kanssa tv:n eteen katsomaan Marja Hintikka liveä, suihkunraikkaana”.
Edelleen jumppavaatteissa, nälkäisenä ja tv sammutettuna mökötän sohvalla. Grrrr!! Joten jos teiltä löytyy vinkkejä kohta 9 kuukautta vanhan tomeran neidin nukuttamiseen niin pliis, kertokaa minullekin!
Eroahdistustako?
karolinakblog 